Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


pitajat:alajarvi:aikakausista

Alajärvi

Tosia ja tarinoita mieleen tulevista asioista.

Aikakausista: sodista, pula-ajoista, muutosilmiöistä


Simo Erkinpoika Koukkarin surullinen tarina Suomen sodan ajoilta

  • Kuka kertoi: Niilo Hatamäki
  • Milloin kertoi: 1984
  • Missä kertoi: Alajärven Joulu 1984 s.24
  • Kenelle kertoi:
  • Ensimmäinen kirjoittaja, paina painiketta ”lisää allekirjoitus”
  1. Erkki Mäkelä 2010/12/12 11:23

Simo oli syntynyt 20.9.1766 Lappajärven Kauhajärven Koukkarissa 20.9.1766 ja kuoli venäläisten sotilaiden kiduttamana Alajärven Menkijärvellä heinäkuussa 1808.Niilo Hautamäki on kirjoittanut Simon viimeisiä vaiheita kuvaavan tarinan Alajärven Jouluun v,1984 Tarina alkaa kertomuksella kuinka Simo oli vaihtanut Vaasaan tekemältään potaskanvientimatkalta palatessaan jossakin Kyrönjokivarren talossa hevosensa vetohärkään. Härkä kuitenkin osoittautui hankalaksi vetojuhdaksi. Se pillastui jo tulomatkalla Lapuan Simpsiöllä ja karkasi.

Seuraavan kevään aikana kalvoi Simon mieltä huono kauppa. Mutta kesällä, kun hän kuuli Menkijärven suunnalla käytävistä taisteluista, syttyi ajatus siitä, miten korvata menetys. Simo sai avukseen toisen kauhajärveläisen miehen, jonka kanssa hän suunni menevänsä metsiä pitkin anastamaan venäläisiltä hevosen. Miesten päästyä Menkijärven ja Kuortaneen välille Lappakankaalle Kuopiontien varteen, kantautui Kuortaneen suunnalta taistelun melua. He jäivät tien varteen vahtimaan ja jonkin ajan kuluttua lähestyikin venäläinen ratsujoukko. Silloin Simo oli kuiskannut :”Päästään se kärmeskin kuolee.” Hän ampui luodikollaan kohden ratsumiestä, joka osuman saatuaan suistui satulasta. Säikähtänyt hevonen pyörsi tulosuuntaansa ja lähti laukkaamaan takaisin, jolloin Simo sanoi: ”Tulee sieltä toisia hevosia.” Simo lupasi ottaa hevosen väkisin ja latasi luodikkonsa uudestaan. Naapuri kuitenkin alkoi luopua koko puuhasta ja lähti yksinään hölkkäämään kohti Kauhajärveä. Viimeinen kuva Simosta oli se, kun tämä tähtäsi kohden kahta lähestyvää ratsumiestä. Kuului laukaus ja sitten joitakin muita ääniä Ajoissa leikistä luopunut mies saapui kotikyläänsä, mutta Simoa sinne ei enää koskaan kuulunut.

Sodan jälkeen Menkijärvellä kerrottiin, että eräällä pellolla lähellä Tainin taloa olivat venäläiset juoksuttaneet kiinni saamaansa suomalaismiestä hevoseen sidottuna niin kauan, että tämä kuoli. Sitä tarina ei kerro minne ruumis vietiin. Vielä tänäkin päivänä kyseistä peltoa kutsutaan Simunanpelloksi.

Lappajärven kirkonkirjoista ilmenee, että Simo Erkinpoika Koukkari oli syntynyt 20.9.1766 ja merkitty kadonneeksi heinäkuussa 1808. Hänen vaimonsa Maria Jaakontytär Koukakkari oli muuttanut leskenä Kortesjärvelle 1816. Avioparilla oli yksi poika, joka oli kuollut lapsena.” Sukututkimustiedostoni mukaan Niilo Hautamäen tiedot Simon syntymäajasta ja ”katoamisesta” heinäkuussa 1808 perustuvat asiakirjatietoihin. Lapsia Simolla oli kuitenkin peräti kymmenen. Ehkä tarinassa mainittu pieni poika tarkoittaa hänen nuorintaan, Mattia, joka syntyi 6.7.1808 ja kuoli vain kolmen viikon ikäisenä. Lappajärven muuttaneiden luettelossa v:lta 1816 ei löydy merkintää lesken muutosta , mutta lastenkirjassa (Kortti 392) on merkintä: ”atest till Kukkola Kortesjärvi.” Simon kohdalla siinä on merkintä: ”bortt” (poissaoleva.)

Kun kovin puutteellistenkin perheen sukutietojeni mukaan Simon lapset ovat jatkaneet sukua syntymäkylänsä Kauhajärven lisäksi mm Lappajärvellä, Vetelissä , Kauhavalla ja Amerikassakin, niin olisi mielenkiintoista kuulla mitä tapahtumasta on kulkeutunut perheen perimätietona.

Suuret nälkävuodet Alajärvellä 1866 – 1868

Poimintoja arkistoista, historiankirjoituksista ja muistitietona kerrottua.

  • Kuka kertoi:Erkki Mäkelän poimimaa tietoa eri lähteistä
  • Milloin kertoi:Huhtikuu 2011
  • Missä kertoi:
  • Kenelle kertoi:
  • Ensimmäinen kirjoittaja, paina painiketta ” — Erkki Mäkelä 2011/04/15 15:20

Nälän ja sen seurauksena tulleihin tauteihin menehtyi noina ankarina vuosina silloisen Kuortaneen kihlakunnan pitäjistä Alajärvellä toiseksi eniten ihmisiä. Eniten kuolema kohtasi Kortesjärveläisiä. Vuosina 1866- ja 1867 kuoli Alajärvellä kumpanakin vuonna n, 150 ja ankarana v:n 1868 kevättalvena 457 henkeä. Pappi kirjasi kuolinsyyksi lavantaudin 197:lle. Tauti riehui pahimmillaan maaliskuusta toukokuuhun. Samoihin aikoihin myös isorokkoon menehtyi 40 ihmistä. Toukokuun kolmannen ja viidennen päivän välisenä aikana haudattiin Alajärvellä yhteensä 84 ihmistä.

Pahan päivän varalle perustetun viljamakasiinin varastot olivat tyhjentyneet edellisten katovuosien johdosta, jyvälainoja oli saatu takaisin vain muutamia kappoja. Siemenviljasta oli pula vuoden 1866 syyskylvöjen 1866 aikana. Tilaton väestö ja varakkaat talollisetkin söivät pettuleipää talvella 1866-1867. Kevättalvella nälkiintynyt väestö söi savesta, oljista ja männynkuoresta valmistettua savileipää. Nälän liikkeelle ajamat pohjoisesta tulevat kerjäläiset pahensivat tilannetta.Pitäjän kahteenkymmeneen vaivaisruotuun perustettiin 20 ”vellihoitolaa”. Kurejoen vaivaishoitoloissa työskennellyt nainen on muistellut, että siellä ravittiin nälkäisiä ruisjauhoista, jäkälästä, vehkasta ja sienistä tehdyllä leivällä ja puurolla. Talot olivat joutuneet sakon uhalla keräämään ”syömäsammalia” ja jäkälää 5 leiviskää perheenjäsentä kohti talven 1868 varalle ” Kuvernööriltä oli saatu huhtikuussa 1868 seitsemänkymmentä jauhomattoa ”köyhäinmajan” ja sairaalan perustamista varten. Sorvarin maalle sijoitetussa ”sairaalassa” oli keskimäärin 60 henkeä. Joukon lisääntyessä toinen maja avattiin Sikkilän taloon. Muutamana päivänä ruokittiin näissä vellihoitoloissa 700 henkeä. Moni nälkäinen menehtyi liialliseen ravintoannokseen. Syksyn jäkälävarastot loppuivat parissa viikossa ja hoitoloita uhkasi lopettaminen. Aamuisin jouduttiin näistä hoitopaikoista kokoamaan kuolleita. Kurejoella ne siirrettiin hautaamista odottamaan Sikkilän riiheen.

Väinö Tuomaalan kokoelmista Maakuntakirjastossa v. 1995 tuli vastaani nälkävuosiin liittyvää tietoa sisältävä Saara Hörin v.1948 tekemä Liisa Hörin (1860-1949) haastattelu. Olin tehnyt siitä seuraavan muistiinpanon:

”Kun yhtä näläkään kuollutta tuotiin Rottalan myllytalliin, oli sillä hevosenpaskaa lakkarissa, jota se oli syöny henkesä pitimiks. Suurina näläkävuosina löyty Rottalana leivinuunista yhtenä aamuna näläkään kuollu mies”

”Suurina näläkävuosina oli Kurejoin Sikkilään perustettu kunnan puolesta vellitalo. Siellä keitettiin velliä jäkäkälistä, silipusta ja männynkuorista tehtiin leipää, jota annettiin köyhille. Sikkilän riihessä oli kerranki 60 ruumista yhtä aikaa. Sitä riihtä sanottiin Pirun riiheks. Riihtä pelättiin pitkään. Kerran lupasivat miehet jollekin piialle markan, jos tämä hakoo pirunriihestä kiuaskiven. Piika haki kiven ja hoki koko aijan:”hakoo pirunriihestä kiven, hakoo pirunriihestä kiven”

Lähteet:
Alajärven seurakunnan vaiheita: Nälkä- ja tautivuodet 1860-luvulla s.s. 77-80
Alajärven Historía s.s. 141-145 Katojen, hätäleivän ja kulkutautien 1860-luku
Väinö Tuomaalan arkisto: Saara Hörin tekemät haastattelut

Kommentteja

Anna kommentteja tarinaan tänne….
pitajat/alajarvi/aikakausista.txt · Viimeksi muutettu: 2014/10/22 08:15 (ulkoinen muokkaus)