Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


pitajat:alajarvi:ihmisista

Alajärvi

Tosia ja tarinoita mieleen tulevista asioista.

Ihmisistä: vaikuttajista, parantajista, kansantaiteilijoista, pahantekijöistä .


Jaloton poika, mestari Sigfrid Matilainen

Erkki Mäkelä 2010/12/01 12:53

  • Kuka kertoi: Olavi Sorvari
  • Milloin kertoi: 2002
  • Missä kertoi:Alajärven Sukututkijain kokous
  • Kenelle kertoi:Kokouksenosanottajille
  • Ensimmäinen kirjoittaja, paina painiketta ”lisää allekirjoitus”

Kuka,mistä ja millainen mies oli Sigfried Matilainen

Jussin opastus: Jos haluat rivivaihdon niin kirjoita loppuun kaksi kenoviivaa (alt gr ja \ )
Jos haluat tyhlän rivin kappaleitten väliin paina rivin loppuun kaksi kertaa (enter-nappia, näppäimistön oikeassa reunassa).

Olavi Sorvari (jäljempänä O.S.) Kertoi Alajärven Sukututkijoiden kokouksessa monella tapaa erikoisesta, jaloistaan vammautuneesta miehestä, Sigfrid Matilaisesta. Tuskin moni häntä nimeltä tunsikaan, kyläläisten puheissa hän oli ”Jaloton poika”. Viimeiset runsaat puolitoista vuosikymmentään hän eli Kurejoen Rottalan pienessä myllytuvassa.
Kun myös tämän kirjoittaja oli kuullut kerrottavan tarinoita tästä Jalottomasta pojasta Päätimme OS:n kanssa selvittää minkälaista muistitietoa Matilaisesta on vielä saatavilla. Hänen syntymäpaikkaansa, eikä –aikaa emme ole onnistuneet toistaiseksi selvittämään. Valokuvasta ja aikalaisten arvioista päätellen hän oli kuollessaan maaliskuussa 1941 ehkä 45-55 vuoden ikäinen. Monet vanhemmat henkilöt muistavat, että Matilainen olisi ollut kotoisin jostakin Itä-Suomesta, joku, tiesi, että Kiuruvedeltä. Hänen arvellaan tulleen Alajärvelle jo 1920-luvulla, todennäköisesti aluksi Saukonkylän-Koskenvarren alueelle.

Toivo Hietala kertoi, että Matilaisen ensimmäinen työ siellä oli Saukonperän koulun kellon korjaaminen. Myös Hietalan kotona jaloton poika oli tehnyt korjaustöitä. Matilainen siirtyi kuitenkin jo 1926 asumaan Rottalan talon pieneen myllytupaan Kurejoelle. Siellä hän kuoli maaliskuussa 1941. Hänellä ei ollut täällä sukulaisia. Kuolintautiaan sairastaessaan hän joutui joksikin aikaa sairaalaan, jolta ajalta Alajärven kunnalle jäi häneltä sairaalamaksusaatavia. Matilaisen jäämistö myytiin huutokaupalla ja O.S. muisti, että, kunnan perittyä saatavansa, oli varoja jäänyt vielä jäljelle ja että niille olisi ilmennyt perijöitäkin.

Matilaisesta ei ole tietoja alueen henkilörekistereissä

Matilaisen jalat olivat veltot ja ehkä surkastuneetkin, joko halvauksen taikka syntymävamman seurauksena. Hän kulki talvisin pientä pulkkaa sauvoilla lykkien ja kesäisin käsin veivattavalla kolmipyöräisellä pyörällä. Kainalosauvojen avulla hän kuitenkin kykeni itse siirtymään kulkuvälineisiinsä ja niistä pois.

Alajärvellä hänestä käytettiin nimityksiä Jaloton poika, Jaloton mies ja Mestari. Saadakseen hänet lupautumaan tekemään korjaustyön oli häntä myös puhuteltava mestariksi. Kun kysyttiin saisikohan mestari tämän vielä korjatuksi, niin monet muistavat hänen vastanneen, että saapihan sen. Mies korjasi kellot ja erilaiset koneet. Hän valmisti varsin vaativiakin laitteita ja korjaustyössä tarvitsemiaan varaosia. Matilainen ei tehnyt töitään asiakkaan nähden. Monet muistelivat, että Matilainen leikkasi tai sahasi pahkasta sisäkkäin olevia vateja ja kuppeja, mutta kukaan ei ollut nähnyt minkälaista työkalua hän niitä tehdessään käytti. Matilaisella oli suuri määrä kirjoja. Hän tunsi Raamatun, mutta oli perehtynyt myös muihin uskontoihin.

Tuomo Lillstrangilla oli valokuva, joka esitti Matilaista istumassa pöytänsä ääressä tavara- ja työkaluröykkiöiden keskellä. Valokuvan takana on teksti: Sigfried Matilainen, kuoli maaliskuuOlavi Sorvari (jäljempänä O.S.) ssa 1941. Alajärven seurakunnan arkistosta, ei löytynyt tietoa, että Matilainen olisi kuulunut tähän seurakuntaan. Vaikka O.S. ja monet muutkin muistavat, että hänet haudattiin Alajärvelle, ei haudattujen luettelossa ole häntä koskevaa merkintää. Hänet lieneekin haudattu Hirsikankaana hautausmaalla olevalle kirkkoon kuulumattomien hautausalueelle. Minkäänlaista muistomerkkiä siellä ei ole. Kävimme selvittämässä Alajärven kaupungin arkistossa löytyisikö sieltä Matilaiseen liittyvää tietoa. Kun tapahtuman aikainen arkistomateriaali on pääosin hävitetty, emmekä saaneet lupaa arkistomateriaalin tutkimiseen, niin tiedot jäivät vähäisiksi. Arkistonhoitaja luki meille pöytäkirjamerkinnän, pvm:ltä 1.5.1941, jossa nimettiin Matilaisen pesänselvitysmiehiksi Eino Keski-Sikkilä ja Aarne Myllykangas. Molemmat olivat jo kuolleet. ennen selvitystyömme alkua. Tiedistelin asiaa myös Väestörekisterikeskuksen Ähtärin toimistosta. Siellä rouva Murtoniemen tekemän selvityksen mukaan ei Matilainen itse, eikä hänen asuinmökkinsa omistaja olleet koskaan tehneet säädettyä henkikirjoitusilmoitusta. Matilaisen täällä asumisesta ei siis ole henkilöluetteloissa merkintöjä, vaikka hän asui täällä muistitiedon mukaan 1920- luvun puolivälistä vuonna 1941 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Kävin tutkimassa myös Järviseutu-lehden arkistossa jos lehdessä olisi jotakin tietoa Matilaisen kuolemasta. Siellä tutkimus katkesi ilmoitukseen, että lehden ilmestyminen keskeytetään sotatilasta johtuvan paperipulan takia. Eli juuri mm Matilaisen kuoleman aikaan. O.S:n pyynnöstä Järvisetu-lehti julkaisi Matilaisesta löytyneen valokuvan ja kuvauksen hänestä. Artikkelissa pyydettiin Matilaisesta jotakin tietäviä ottamaan yhteyden joko OS:ään, tai minuun.

Lehtiartikkelin tuomaa palautetta

Toivo Lampinen muisti Matilaisen kertoneen olevansa kotoisin Kiuruvedeltä. Lähetin kiuruveteläisiä sukuja tutkivalle sukututkijalle kyselyn Matilaisen syntymä- ja perhetiedoista, mutta en saanut vastausta.

Hannu Viitasaari Kertoi isältään Ilmari Viitasaarelta kuulemiaan kertomuksia Matilaisesta: Jaloton poika oli tehnyt Matti Pienimäen kelloon särkyneen lasin tilalle kauniisti hiotun lasin. Hän oli valitellut, että siitä tuli väriltään vihertävä, kun hänellä ei ollut muuta, kuin tavallista ikkunalasia. Kaikkea Matilainen ei korjannut. Kun joku oli tuonut piippunsa korjattavaksi, ei Matilainen suostunut sitä korjaamaan, vaan oli sanonut että piippu on tarpeeton ja joutava.

Ilmari Viitasaari oli kertonut myös, että Matilainen rakensi itselleen autoa. Se ei kuitenkaan ehtinyt koskaan valmiiksi. Viitasaari oli itse nähnyt Matilaisen autoonsa tekemät pyörät ja oli sanonut niiden olleen hyvin hienoa työtä. Hän oli kertonut myös, että kun Matilainen oli pudonnut telineiltä muuratessaan uunia Väärämäellä, niin hän oli sanonut: On tullut syötyä liian vähän valkuaista. Ilmari Viitasaari oli kertonut myös Matilaisen tunnetusta tavasta selvittää syömänsä ruuan koostumusta ja sitä esiintyykö ruoassa myrkyllisiä aineita. Muistan itsekin kuulleeni, että kun Matilainen oli asuntonsa kattoa korjatessaan pudonnut alas, niin hän oli sanonut, että On tullut syötyä liian paljon typpeä. Se tekee veltoksi.
Lähellä Matilaisen mökkiä asunut

Liisa Sillanpää kertoi minulle käyneensä lapsena usein Matilaisen asunnolla. Kun sinne ei asiatta voinut mennä, veivät he korjattavaksi napun, josta oli katkennut varsi ja saivat sitten käydä monta kertaa kysymässä, että joko nappu on korjattu?. Mihinkään asunnossa ei saanut koskea. Liisa Sillanpää kertoi, että huoneessa ei ollut juuri muita huonekaluja kuin sänky, pöytä ja kamiina, jossa poltti pieniä pilkkeitä. Huoneessa oli myös jonkinlainen pieni uuni, jossa hän paistoi leipää. Sänkynä oli yksinkertainen laveri. Sen toisessa päässä oli tyynyä vastaava korotus. Mitään vuodevaatteita ei olut, vain jonkinlainen matto laverin pohjalla. Erilaista tavaraa oli paljon pöydällä ja joka paikassa. Tuvassa oli keltainen koju, joka riippui katosta. Kojun Liisa arveli toimineen jonkinlaisena saunan tapaisena hikoilupaikkana. Liisa muisti myös nähneensä kuinka Matilainen söi jyviä, joita hän yksi kerrallaan kuori terävällä puukolla. OS kertoi kuulleensa, että kunnanlääkäri MJ Heikinheimo olisi sanonut, että Matilaisen kuolinsyyhyn vaikutti merkittävästi aliravitsemus.

Urho Pokela kerto minulle, että kun isänsä ei antanut vielä ajokortittomille pojilleen henkilöautoaan käyttöön, niin veljekset päättivät teettää siihen avaimen. He olivat painaneet alkuperäisen avaimen saippuaan, johon jäi selvä muotti. Menivät sitten Matilaisen luo ja kysyivät: Saako mestari tehtyä tällä muotilla avaimen? Matilainen oli vastannut, että saapihan sen, mutta ei suostunut tekemään. Arvasi, että pojilla ei ollut lupaa avaimen teettämiseen.Toivo Hietala tiesi myös että Matilainen oli kotoisin Kiuruvedeltä. Muisti hänen tulleen jonkun mukana Saukonperän Myllyahoon.(Ei muistanut kuitenkaan kenen) Matilainen korjasi siellä ensi töikseen koulun seinäkellon ottamatta sitä pois seinältä. Matilainen tuli Myllyaholta Joeli Hietalan taloon joksikin aikaa ja teki siellä kampoja. Hän ei suostunut syömään talon tarjoamaa ruokaa, vaan keitti ruokansa itse. Keitoksiinsa hän sekoitti jotakin vaaleaa pulveria pienestä pussista. Toivo Hietala muisti, että Matilainen asui välillä jossakin Koskenvarrella, muurasi siellä mm Albin Lustikille piisin. palasi jälleen Saukonperälle. Hänellä oli Myllyaholla yhden huoneen asunto, piti siellä kanojakin. Jo siellä oli Matilaisen asunnossa joka puolella, mm katosta riippumassa paljon erilaista tavaraa. Hietala kertoi, että Toimintakyvyttömistä jaloistaan huolimatta Matilainen kiipesi mm korkealle puuhun ja toi sieltä elätikseen harakanpojan.

Olavi Sorvarilla on Matilaiseen liittyviä omakohtaisiakin muistikuvia. Hän oli ollut mm läsnä huutokaupassa, jossa myytiin Matilaisen jäämistö. Siitä hän kertoi että kirjoja myytin aluksi yksi kerrallaan, mutta kun niiitä oli likaa näin myytäväksi, niin siirryttiin myymään yhdellä markalla sylillinen. Opettaja Jorma Aunion hän muisti ostaneen useita kirjoja. Muutama kurejokelainen poika oli ostanut yhteisesti koneen, jolla Matilainen oli tehnyt läkkilusikoita, mutta eivät saaneet sitä koskaan toimimaan. OS kertoi myös kuinka Matilainen korjasi osuuskauppias Jussi Takalan auton moottorin, hankittuaan ensin auton käsikirjan. — Erkki Mäkelä 2011/01/16 13:32

Kommentteja

Aino Hanhisalo, ansioitunut perinteen tallentaja

  • Kuka kertoi: Erkki Mäkelä
  • Milloin kertoi:1991
  • Missä kertoi:
  • Kenelle kertoi:
  • Ensimmäinen kirjoittaja, paina painiketta ”lisää allekirjoitus”

Aino Elviira Hanhisalo os. Mannila oli syntynyt Alajärven Mannilassa 24.5.1914. Avioiduttuaan samasta kylästä olevan maanviljelijä Aleksi Hanhisalon kanssa hän teki maatilan emännän ja perheenäidin työn ohessa merkittävän, julkista tunnustusta saaneen elämäntyön paikallisen kansanperinteen tallentajana. Ainokuoli Alajärvelä 89 vuotiaana 18.4.2003.

Suomen Kotiseutuliitto palkitsee ansiomitalilla vuosittain järjestettävillä valtakunnallisilla kotiseutupäivillä muutamia erityisellä tavalla ansioituneita kotiseututyön tekijöitä. Kun Järviseutu - Seura sai järjestettäväkseen vuoden 1992 kotiseutupäivät, niin se teki esityksen kolmesta järviseutulaisesta palkittavasta. Aino Hanhisalo oli yksi heistä. Alajärveläisen sain tehtäväkseni kerätä tietoja hänen asioistaan kansanperinteen tallentajana.

Ansiomitalihakemuksen perusteluissa kerrottavaksi kertyi hämmästyttävä määrä tietoa Hanhisalon yli 40 vuoden aikana keräämän, kansanperinteeseen liittyvien tallenteiden määristä ja aikaisemmista palkitsemisista. Museoviraston Kansatieteen toimiston toimistopäällikkö Maija-Liisa Heikinmäki antoi todistuksen Aino Hanhisalon kansanperinteen tallentamiseen liittyvistä ansioista. Siinä hän mainitsee, että Hanhisalo vastasi vuosina 1957 – 1990 neljäänkymmeneen museoviraston kyselyyn ja että häneltä saatua muistitietoaineistoa on Museoviraston perinnearkistossa 5322 liuskaa , Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa 1285 liuskaa ja Suomen murteitten sanakirja-arkistossa 5718 sanalippua. Lisäksi Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistoissa on huomattava määrä perinteeseen liittyviä kirjallisia ja äänitallenteita. Hanhisalo palkittiin museoviraston keruukilpailuissa 31 kertaa ja hänelle myönnettiin v.1972 perinnearkiston kultainen ansiomerkki erittäin suurista ansioista keruutyössä. Samassa lausunnossa hän kirjoittaa: ” Aino Hanhisalon kansatieteelliset muistiinpanot ovat aina olleet laadullisesti korkeatasoisia, luotettavia ja tutkimuksen kannalta erinomaista aineistoa, Aino Hanhisalo on palkittu museoviraston keruukilpailuissa 31 kertaa ja vuonna 1972 hänelle myönnettiin perinnearkiston kultainen ansiomerkki erittäin suurista ansioista keruutyössä.” Ano Hanhisalo ehti avustaa monien erityisalojen perinteen tallentamisessa. Tästä mainittakoon palkinnot Alkon ja Valion järjestämissä keruukilpailuissa.

Hakemuksessa korostimme erityisesti Hanhisalon perinnetiedon tallenteiden merkitystä silloin tekeillä olevan Järviseudun Historian kansatieteellisen osan toimitustyössä. Olin teoksen Henkinen Perinne –osan kirjoittajan Hannu Sinisalon oppaana tapaamassa Aino Hanhisaloa. Matkalla hän kertoi pitävänsä Hanhisalon keräämää aineistoa aivan ainutlaatuisena . Hän piti mm Ainon muistelusta ensimmäisestä elokuvissa käynnistään pukeutumisineen. matkoineen ja elämyksineen yhtenä monista sellaisista hänen tallenteistaan, joista vaikka Alajärvi - Seura voisi koota ja toimittaa mainion paikallishistoriasta kertovan teoksen. Aino Hanhisalon ansiot kotiseutunsa perinteen vaalijana ja tallentajana palkittiin ansiomitalilla Järviseudun kotiseutupäivillä 10.7.1992. Samassa tilaisuudessa sai mitalin 13 henkilöä . Järviseutulaisena mitalin sai myös Antti Savola Lappajärveltä. — Erkki Mäkelä 2011/04/07 15:15

Kommentteja
Anna kommentteja tarinaan tänne….

Kuolemantuomioita ja armahduksia alajärveläisille 1800 luvulla

Anna Liisa Halla-ahon murha

Jaakko Antinpoika Halla-aho oli väijyen metsätiellä lähellä Halla-ahon taloa hyökännyt vaimonsa Annan Kimppuun ja surmannut tämän kuristamalla. Alioikeus tuomitsi 20.6.1873 Jaakon menettämään oikean kätensä, mestattavaksi ja teilattavaksi, sekä menettämään oikeutensa vaimon omaisuuteen. HO vahvisti tuomion. Senaatin oikeusosasto totesi tuomion oikeaksi, mutta ”armosta ja mielisuosiosta” päätti säästää Jaakon hengen ja tuomitsi sen sijaan sovittamaan rikoksensa 28 pv:n vankeudella vedellä ja leivällä, sekä sen jälkeen karkotettavaksi lopuksi elinajakseen pakkotyöhön Siperian kaivoksille. Lähde: Brott mot annans liv i Syd-Osterbotten under 1775-1799 och 1800 -talet. (Käännös T.Tuomisto Kuortane.) — Erkki Mäkelä 2011/01/16 13:18

Amanda Abrahamintytär Puumalan kuolema jouluaamuna1860

Amandan kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta syytettiin Renki Kustaa Matinpoika Käpyahoa kuolemantuottamuksesta. Syytekirjelmän mukaan Kustaa oli jouluaamuna kello kuusi v 1860 ajanut varomattomasti alas jyrkkää mäkeä sillä seurauksella, että reki törmäsi Abraham Abrahaminpoika Puumalan rekeen. Antti Käpyahon ajama reki iski Amandaa päähän. Amanda kuoli välittömästi. Alioikeus tuomitsi kuolemantuottamuksesta 20 taalarin tapaturmasakon. Hovioikeus vahvisti tuomion.Lähde: Brott mot annans liv i Syd-Osterbotten under 1775-1799 och 1800 -talet. (Käännös T.Tuomisto Kuortane.) — Erkki Mäkelä 2011/01/16 13:18

Abraham Sillanpääta syytettiin taposa.

Talollisen poika Abraham Abrahaminpoika Höri-Sillanpää oli yöllä 4.3.1850 Höri-Sillanpään talossa lyönyt jollakin esineellä Juho Sillanpäätä päähän, mistä syystä tämä menetti henkensä pari päivää myöhemmin. Abraham oli ollut juovuksissa ja lisäksi ”manannut” (noitunut) Alioikeus totesi hänet ”enemmän kuin puoliksi syypääksi” kuoleman tutottamukseen. Kun syytetty itsepintaisesti kielsi teon, eikä täyttä näyttöä siten esitetty, jätti alioikeus kuolemantuottamusasian ”tulevaisuuteen” samoin edesvastuun ensikertaisesta juopumuksesta ja manaamisesta jäi toistaiseksi lepäämään. Hovioikeus vahvisti kuolemantuottamuksen osalta päätöksen mutta sakotti juopumuksesta ja noitumisesta ja katsoi jutun loppuun käsitellyksi.” Lähde:Teoksesta Brott mot annans Liv i Syd-Österbotten. — Erkki Mäkelä 2011/01/16 13:18

pitajat/alajarvi/ihmisista.txt · Viimeksi muutettu: 2014/10/22 08:15 (ulkoinen muokkaus)