Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


pitajat:alajarvi:puheenparsista

Tosia ja tarinoita mieleen tulevista asioista.

Puheenparsista: murteista, arkkiveisuista


Mehevät kielikuvat järviseutulaisen puheen höyste

  • Kuka kertoi:Erkki Mäkelä
  • Milloin kertoi:Joskus 1990 -luvun alkuvuosina
  • Missä kertoi:Eläkeläisten ja Sydänyhdistyksen joulujuhla
  • Kenelle kertoi:
  • Erkki Mäkelä 2010/12/24 14:37

Leukaki ku kolehtihaavi

Hyvä kertoja ja mukava jutustelija on aina tehostanut puhettaan monenlaisilla kielikuvilla, sekä yllättävillä rinnastuksilla ja vertauksilla. Järviseutulaiset ovat mielestäni olleet erityisen taitavia puheensa höystämisessä. Mahtaako olla kielemme savolaista perua, että on paljon asioita, joita ei mielellään sanota aivan suoraan. Vallankin siveellisyyteen, uskontoon ja ihmisten vajavaisuuksiin liittyvässä puheessa käytettäväksi on keksitty suuri määrä kiertoilmauksia, joilla tunteita ja tabuja varotaan loukkaamasta. Mistä tahansa puhutaankaan löytyy asiaa valaisemaan ja huumorilla keventämään sopiva tehoste, taikka vertaus. Miten mahtaa olla, säilyykö kielemme muuttuessaan ja uusiutuessaan yhtä ilmeikkäänä.

Hulluja on monta sorttia ja pähkähullut päälle

Hulluja on monta Sorttia ja pähkähullut päälle Psyykkisiä sairauksia pidettiin entisaikoina varsin häpeällisinä jopa koko suvulle. Niinpä näistä on myös puhuttu monilla nimillä. Hyvinkin vakavasti mielenhäiriöisestä on hienotunteisesti sanottu, että ”se on pikkusen mukava”, taikka ”sehän on sellainen vähän peräänkatottava.” Leikkimielisemmin saatettiin sanoa, että ”sitä on viety pienenä vähän liian kovaa ristille,” taikka ” sen kehtoa on keinutettu vähän liian lujaa”. Näillä nimityksillä, niinkuin vanhoilla kielikuvilla yleensäkin, on ollut myös tiettyjä vivahduseroja. Ei esimerkiksi ”saattamaton, eestulematon, toistaitonen” ja sellainen, joka on ”vähän toisella kymmenellä” suinkaan tarkoita samanlaista poikkeavuutta. Tällaisia ”sielun vikoja” on merkitty Alajärvellä vuonna 1887 laadittuun ”Elätteelle annettujen luetteloon” peräti kahdeksalla erilaisella sanonnalla. Sanaa ”hullu” lienee pidetty vähän liian voimakkaana ilmauksena pahastikin mielenvikaisesta puhuttaessa. Ainakin sitä on kartettu vähänkin vieraamman kanssa puhuttaessa. Sen sijaan hulluksi nimitteleminen oli niin paha haukkumasana, että sen käytöstä on monikin saanut haasteen käräjille vastaamaan kunnianloukkauksesta.

Näkyy olovan taas kaati korkejalla

Erityisen kekseliäitä on oltu silloin kun puheena ovat olleet lapsensaantiin, taikka muuhun sukupuolisuuteen liittyvät asiat. Odottavan naisen on sanottu olevan ”taas kaati korkejalla” taikka ”tuntumamekko päällä.” Ronskimmissa miesten puheissa naista ”on pistäny vällykäärme.” Jos naimattomalla naisella oli ”yksinpäin tehty” lapsi, saatettiin hänestä vähän moralisoiden sanoa, että ”se on potkassu.aisaasa” Vielä aivan äskettäin olen kuullut käytettävän mainiota sananparren omaista tokaisua: ”ei heiluvaan tuppeen puukkoa saa”, kun puhuja vähän epäili väkisinmakuutapauksen todenperäisyyttä. Kun jo vanhanpiian ikään ehtinyt nainen avioitui, saattoi joku irvileuka lohkaista että ”no siinä ei tullu enää sirppihallaa”

Temppu on tuttu, mutta ei enää tiedetä miten se tehtiin

Useimmiten kielikuvat ja vertaukset liittyvät jokapäiväisiin töihin ja elämänmenoon. Uskon, että vielä monet tietävät sirppihallaa tulevan, eli sadon määrän ja laadun kärsivän, jos elo korjataan ennen kuin se on täysin tuleentunutta. Sensijaan, kun kyselin muutamalta eläkeikäiseltä merkityksiä sanonnoille: ”meni pillan päreiks”ja ”meni tuusan nuuskaks”, niin selvä vivahdusero tunnettiin, mutta sanojen merkitystä osattiin vain arvailla. Reki taikka kärryt voivat hajota pillan päreiks, mutta ei enää putoava savivati. Se hajoaa tuusan nuuskaks.

Samalla sanonnallakin saattaa olla aivan erilainen merkitys eri paikkakunnilla ja jopa toisenlainen merkitys yleiskielessä, kuin murpaikallisessa puheessa. Esimerkiksi, jos järviseutulainen - ainakin alajärveläinen, joiden sanomuksia olen vähän merkkaillut muistiinkin - sanoo riemastuneensa, niin ei silloin ole kysymys riemusta taikka ilahtumisesta, vaan silloin on jonkun ”anettu kuulla kunniansa”. Kirkastuminen tarkoittaa samanlaista läksytystä. Kautta maan lienee tunnettu sanonta:”tekee työtä kun miuli”. Etymologisen sanakirjan mukaan miuli on väännös muulia tarkoittavasta englanninkielisestä sanasta ja sanonnan selitetään merkitsevän sitkeäsi työtä puurtavaa henkilöä. Ainakin Alajärven puolessa sanaa on käytetty myös yhteyksissä: ”menöö ku miuli”ja ”häärää ku miuli” Poikkeuksetta olen saanut selityksen, että kysymyksessä ei suinkaan ole tasaisesta puurtajasta, vaan liukkaasti liikkuvasta ja ahkerasti hääräilevästä henkilöstä.

NO VOI VAIVAN SAVUT !

Aivan oman sanataituruuden lajinsa muodostaa voimasanojen ja sadattelujen loputon valikoima, puhumattakaan erilaisista päivittelyn, jahkailun tai ihmettelyn ilmauksista. Luulen, että toisaalta tarve purkaa pahan paikan tullen kiukkuaan spontaanein, äkäisin älähdyksin ja toisaalta halu välttää suoranainen synnillinen kiroilu ovat panneet ihmiset keksimään ja omaksumaan mitä kummallisimpia kirosanojen vastikkeita. Sanontoja löytyy melkein niin monta kun on sanojaakin. Näyttäisi kumminkin, että samalla henkilöllä ei yleensä ole kovin monisanaista valikoimaa käytössään. Jos jonkun siivokielisen tapana on päivitellä, että ”voi itkun paikka”, taikka ”voi herran poijat,” niin koko kylä tuntee hänet juuri näistä sanonnoistaan. Joku tunnetaan taas ahkerasti viljellystä voimasanastaan, joka on muokattu vähemmän synnilliseksi muuttamalla sielunvihollisen nimen yksi kirjain toiseksi.

Kommentteja

Anna kommentteja tarinaan tänne….
pitajat/alajarvi/puheenparsista.txt · Viimeksi muutettu: 2014/10/22 08:15 (ulkoinen muokkaus)