Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


pitajat:evijarvi:aikakausista

Evijärvi

Tosia ja tarinoita mieleen tulevista asioista.

Aikakausista: sodista, pula-ajoista, muutosilmiöistä


Tarina sähkövaloista ja sähkövoimasta Evijärvellä

  • Kuka kertoi: Viljami Joensuu
  • Milloin kertoi: 1950 luvulla
  • Missä kertoi: Ala-Kniivilässä
  • Kenelle kertoi: Martti Joensuulle, koska Martti tarvitsi keskikouluun suomen kielen tunnille tarinoita. Opettaja oli Marjatta Hosia. Hän oli kovin kiinnostunut vanhoista tarinoista.
  • Ensimmäinen kirjoittaja — Martti Joensuu 2010/09/23 22:23

Evijärvellä oli aikoinaan höyrysaha Kiviniemessä. Siinä oli 3 osakasta: Hautalan mestari, Kupila ja Kniivilän Jaakko. Sahan silloista kokoa osoittaa, että joskus 40 hevosta lähti viemään lankkukuormia Kolpin asemalle. Hautalan mestari kävi Pietarsaaressa. Siellä hän tutustui sähkövaloon ja sähkömoottoriin. Innostus mestarilla oli kova kyseistä energiaa kohtaan. Hän tuli kiiruulla kotiin ja kutsui yhtiömiehet koolle. Kysymyksessä oli Kiviniemen sahan muuttaminen sähkösahaksi. Kaksi yhtiömiestä ei kuitenkaan uskonut, että voima voisi tulla lankoja pitkin Pietarsaaresta. Niinpä päätettiinkin mennä rovasti Airakselta kysymään asian oikeaa laitaa. Airas oli pitkään asiaa pohtinut. Viimein tokaisi Turun murteellaan : ”Kyll maar siinä langassa pitää ainakin reikä olla”.

Kun kerroin tätä Vimpelin voiman johtajalle, hän arveli Airaksen olleen viisas mies. On nimittäin, että virta kulkee vain langan ulkokehällä. Siksi langan vahvuus on ratkaiseva suurten tehojen siirtämiseksi. Niinpä 2000 luvulla onkin jo käytössä lankaa jossa on reikä sisällä. Näin saadaan vahvastakin langasta kevyempää. Airas oli siis tietämättään aikaansa edellä. Kylläkään itse sitä tietämättään.

Hautalan mestari asensi pienen generaattorin höyrykoneen kupeeseen. Niinpä ennen konkurssia lastauspaikalla oli ollut lankku hangessa pystyssä. Lankun päässä oli ollut sähkölamppu. Valo oli ollut niin vähäinen, että ei se juurikaan ollut valaissut. Pahainen ”hiili” lampussa, josta näki, että virtaa siihen kuitenkin tuli.

Kommentteja
Anna kommentteja tarinaan tänne….

Auringonpimennys

  • Kuka kertoi: Heikki Seppälä
  • Milloin kertoi: 17.3.2011
  • Missä kertoi: -
  • Kenelle kertoi: -
  • Ensimmäinen kirjoittaja: — Heikki Seppälä 2011/01/15 16:20

Kesällä 9.7.1945 linjalla Kokkola-Kerimäki oli täydellinen auringonpimennys. Olin tuolloin lähes kuuden vanha pojanvesseli. Asuimme Evijärven kirkkomäellä. Siinä ei muita rakennuksia ollutkaan kuin kirkko, makasiinit ja meidän pieni talo. Oli todellinen vanhanajan helle. Aurinko revitti pilvettömältä taivaalta, oli tyyni ja linnut lensivät ja visersivät kesäpäivän riemua. Jo monta päivää ennen auringonpimennystä siihen alettiin valmistautua. Olihan tulossa harvinainen tapahtuma, täydellinen auringonpimennys, mikä ei kaikkien ihmisen elämässä tapahdu edes kertaakaan.

Meillä oli käymässä kylässä Ilta Maija ja joku toinen muori, jonka nimeä en muista. Puhuttiin tulevasta auringonpimennyksestä ja myös muorit ottivat osaa keskusteluun. Ryystäessään lautaselta kahvia sokeripalan läpi suuhunsa Ilta Maija ihmetteli miten ne voivat tietää, että auringonpimennys on tulossa ja vielä muka tarkan ajankin. Siihen toinen muori vastasi olehan hökälöihtimättä: ” Hätäkö sitä on tietää kun on alamanakka pöydällä”. Se keskustelu päättyi siihen. Olikohan se kahvia mitä muorit ryystivät, kun sotakin oli vielä niin lähellä. No jos ei kahvia, niin korviketta kumminkin.

Alamanakka oli aikoinaan Helsingin yliopiston yksin oikeus ja varsin tärkeä kirja joka talon seinällä narussa roikkumassa. Siitä se otettiin ja sitä tutkittiin usein tarkasti. Eihän sitä muita kirjoja tuon ajan taloissa ollut, mistä tietoa olisi ammentanut. Alamanakka vaikka on pieni kirja sisältää paljon tietoa taivaankappaleiden liikkeistä ja ajan kulusta. Sieltä ennustettiin säät ja katsottiin kuunkierrot, nimipäivät ja kaikki muu tarpeellinen. Kasvien istuttamisen kannalta mm. oli tärkeä tietää elettiinkö ylä- vai alakuuta. Vesinelosen merkki taas tiesi sateita. Jotkut tekivät myös kynällä almanakkaan tarkkoja merkintöjä ajan ja elämän tapahtumista.

No kun nyt kerran oli almanakka pöydällä, niin tiedettiin auringonpimennyksen aika. Tiedettiin sekin, että tulossa oli täydellinen pimennys. Aurinko, kuu ja maa olisivat hetken samalla suoralla. Valistuneimmat tiesivät, että auringonpimennystä ei saa katsoa paljain silmin. Jos niin tekee tulee sokeaksi. Tuohon aikaan ei ollut aurinkolaseja. Hätä keinon keksi. Jo edeltävänä päivänä etsittiin ikkunalasin palasia ja niitä noettiin koivun tuohenkäppyrällä saunan padan uunissa.Monta lasia noettiin mustaksi, koska väkeä tiettiin riittävän katsomaan pimennystä kun se sitten huomenna tulisi. Muistaakseni mielessä oli kyllä epäilys, että olisikohan tuo allakan tekijä osannut niin tarkasti laskea pimennyksen ajan. Voisihan se vaikka viikolla myöhästyä. Epäilystä ei suinkaan voinut näyttää muille.

Auringonpimennyspäivä valkeni kirkkaana ja linnut visersivät iloisina lentäen itikoita suuhunsa napsien. Odottavan aika oli pitkä. Pimennystä ei tuntunut tulevan, mutta Hautalan Iivari tuli pyöräänsä taluttaen ylös kirkkomäkeä. Matka Hautalasta kirkolle on pitkä ja tukevahko Iivari oli hiessä yltä päältä. Aurinko porotti täysillä heinäkuun helteellä. Kirkon kohdalla Iivari käänsi pyöränsä kohti meidän taloa tuli ja pani mustan miestenpyöränsä nojaamaan meidän talomme seinää vasten. Talon takana oli tukevat puutikkaat. Iivari huokaisi ja asettui istumaan tikkaiden toiselle puolalle ja kaivoi taskustaan suuren kankaisen nenäliinan ja pyyhki sillä hartaasti hikeä naamastaan ja kaljustaan. Hetken huoastuttuaan hän kysyi mikä täällä on meneillään kun on tällainen väenpaljous liikkeellä. Me kiirehdimme heti vastaaman, että on tulossa auringon pimennys. Jaa onko se jo se aika sanoi Iivari. Olipa hyvä, että ehdin tähän ennenkuin tulee pimeä. Iivarinkin käteen annettiin noettu lasinpala ja sitten taas odottamaan tuota suurta luonnonihmettä.

Ei aikaakaan kuin Sulkakosken Erkki sanoin katsottuaan aurinkoa mustanlasin läpi, että auringon kylessä on pyöreä lovi. No sitä sitten kaikki katsomaan ja lovihan siinä oli ja se suureni koko ajan. Pikkuhiljaa päivä alkoi himmetä ja ei aikaakaan kun kuu oli asettunut täsmälleen auringon päälle ja tuli pimeä kuin yöllä. Vain oikein ohut ympyrärengas näytti valoa kuun ympärillä. Luonto hiljeni, samoin ihmiset. Tuijotettiin vain pimeässä taivaalle, oli kuin kuolema olisi käynyt. Jonkin ajan kuluttua alkoi auringon toinen puoli näkyä ja päivä valeta. En osaa sanoa kauanko tuohon kaikkeen meni, mutta pian taas luonto heräsi, linnut lauloivat ja oli niin kuin ei mitään erikoista olisi tapahtunutkaan. Me olimme kuitenkin saaneet olla todistamassa merkittävää luonnonilmiötä ja almanakan paikkansa pitävyyttä. Elämä ja leikit jatkuivat entiseen malliinsa.

Heikki Seppälä 17.3.2011

Kommentteja
Anna kommentteja tarinaan tänne….

Esko Tähtisen kirje äidille 1.1.1942

  • Kuka kertoi: Harri Tähtinen
  • Milloin kertoi:
  • Missä kertoi:
  • Kenelle kertoi: Erkki Joensuulle
  • Ensimmäinen kirjoittaja:

Uuden vuoden yönä täällä jossakin

Äiti hyvä!
Tervehdykseni jälleen pitkästä aikaa. Niin vanha vuosi on taasen piirtynyt muistojen joukkoon, millaiset ovat muistot siitä mieliimme jäänyt, sen tiedämme jokainen itse niin te siellä siviilissä kuin me täällä.

Kovat elämän myrsky aallot ovat riehuneet jo yli puoli vuotta, monen äidin sydämen on surun miekka lävistänyt näinä kovina aikoina joita kansamme on kokenut antaessaan nuoria sekä myöskin vanhempia kansakuntamme jäseniä. Te Äiti ja Isä olette siinä onnellisessa asemassa ainakin vielä, että minä sekä veli olemme terveitä reippaita.

Olen kiitollinen, että tämä minun osaltani on mennyt näin hyvin, aloittaessani tämän uuden vuoden toivorikkaana, että kerran vielä on koittava aika, jolloin elämme rauhallista elämää siellä Nissin kotitanhuvilla, mutta korkein Isämme senkin parhaiten tietää, johdattakoon hän askeleitani, tuli sitten mitä hyvänsä tielleni. Tällaisissa muistorikkaissa hetkissä kuin tämäkin yö on, muistan paljon asioita ja juuri näissä oloissa on paljon muistoja, kun sai käyskennellä niin kuin halutti ja mieli oli huoleton. Mutta ehkä tämäkin on kasvatusta tässä elämän ankarassa kulussa, tullaksemme kunnon kansalaisiksi.

Täällä ei ole mitään sen kummempaa tapahtunut kuin mitä olette radiosta kuulleet, me kyllä olemme aika kaukana rintaman etulinjasta, paitsi mitä ryssän partiot täällä joskus kulkevat, mutta nekin on pieniä. Täällä on muuten ollut hiton kovat pakkaset kauan aikaa, ja ajattelin että jos saisitte jotenkin hommattua minulle kengät kun täältä ei saa, ja minun on pienet, ettei mahdu kuin yksi sukka, ja sen on vähän kylmä astellessa neljän kymmenen asteen pakkasessa joita näyttää aina vain riittävän. Jos saatte lähettäkää pian 43 numeron hiihtomalliset saappaat, siis joissa on kanttinen kärki, ja nahka käsineet ja muitakin niin kuin lapasia ja ehkä sukkiakin. Olen kyllä ollut hyvässä kunnossa koko ajan, mutta nyt on tullut yskää kun meinaa väkisin jalat paleltua. Siis toivon että lähetätte pian. Tänne ei ole tullut vielä yhtään kirjettä sieltä päin.
Olen jo odottanut vaikka ei se mikään ihme ole, kun tuo siirto sattui siinä tietenkin menee postikonttoritkin vähän sekaisin.

Empä tiedä muuta kuin koittakaa täyttää toivomukseni. Toivon rauhallista ja onnellista uutta vuotta.

Syvärillä Uuden vuoden yönä 1942 klo 2.
Terveisin Esko

Kommentteja
Anna kommentteja tarinaan tänne….

Esko Tähtisen kirje isälle jouluiltana 1942

  • Kuka kertoi: Harri Tähtinen
  • Milloin kertoi:
  • Missä kertoi:
  • Kenelle kertoi: Erkki Joensuulle
  • Ensimmäinen kirjoittaja:

Kenttäpostin leima 28.12.42
Kirjeessä osoite: Herra Nestori Tähtinen, Evijärvi Saukko
Lähettäjä: Alik. E. Tähtinen 5 Kpk. 7808

Jouluiltana
Täällä kaukana

Isä hyvä!

Joulurauhaa toivotan teille kaikille tänä hiljaisena rauhan juhlan iltana, - sekä sydämmellinen kiitokseni Teille Isä kirjeestänne, jonka sain tunti sitten. Tuntui niin hauskalle saada kirje juuri kotoa tänä iltana, - se oli kuin tuulahdus kodin liedeltä, - jossa ennen huolettomana poikana sain tätäkin iltaani viettää, alla vanhempien huolen pidon.
Kauaksi ovat jääneet ne ajat ja elämän todellisuus on astunut sijaan, ja joutunut ohjaamaan itse askeleitaan läpi ankarien ristiaallokkojen, - jotka tätäkin hetkeä elettäessä lyövät sekä heikon että lujankin kansan rantakallioihin, - kysymys siitä kuka todellisuudessa on horjumaton, - ei vielä ole ratkaistu.
Sen mukana mitä tulee kansojen kamppailuun, - tuo se myöskin itse kunkin meidän kohdalle vaikeuksia jotka tosin joskus tuntuvat ylipääsemättömiltä. Niin siellä siviilissä kuin täälläkin.
Monet ovat rasitukset nyt teilläkin, - veroineen ynnä muineen, jotka teidänkin ajatukset joskus panee koetuksille saada asiat parhaiten luistamaan, - niin näille ei voi mitään yksilö, - kun ei voi kokonaiset kansakunnatkaan. Parhain on se kun ei ota asiaa aina siltä raskaammalta puolelta, sen minkä vain maallisella omaisuudella korjata on se vielä silloin helppo tehtävä.
Katson kulunutta vuotta – se on mennyt hyvin minun osaltani, - varsinkin juuri tämä aika keväästä lähtien, - on sattunut elämyksiä jotka olisivat voineet jo tähän mennessä muuttaa askeleeni johonkin toiseen ”tuntemattomaan suuntaan”. Siksi olenkin iloinen ja kiitollinen kaikesta, - vaikka puuttuukin niin paljon jota ei voi sanoin kuvailla, - sisältyy sanaan ”vapaus” – vähän äärettömän paljon näissä oloissa, - jossa voipi kuolema väijyä hyvinkin lähellä.
Niin eilinen ilta kului hyvinkin rauhallisesti ja hauskasti. Oli tosiaankin sellainen iloinen mieliala niin kuin joskus ennen, - mielen täytti jokin ihmeellinen onnellisuuden tuntu, joka tuntui kantautuvan sieltä vuosien takaa kodissa vietetyistä jouluista. Kämppämme oli laitettu mahdollisimman puhtaaksi, (niin kuin se on vieläkin) – ja joulukuusi, pieni kyllä, sympolisoi joulun henkevyyttä. Paketteja tuli paljon, - joissa minä kuitenkin petyin, sillä sieltä kotoa ei ehtinyt vielä paketit, tietenkin ne tulee kun ehtii mutta nyt viipyykin vielä kauemmin kuin tavallisesti ja muutoinkin tahtoo mennä yhdeksän ja kymmenen vuorokautta, niin ei ihme kyllä vaikkei ne vielä ole tullut. Sain kyllä yhdeltä kirjeenvaihtokaverilta paketin ja hyvä olikin, sukat ja muuta hyvää – joten tuli täysin korjattua se tunne, ettei aivan unohduksiin jäänyt, - sitten tuli yksi tuntemattoman sotilaan paketti se oli E.P.S.K. piirin lähettämä, mutta se ei sisältänyt kyllä juuri mitään. Mutta onhan ollut sitten valtion puolestakin muonaa, ettei sen puolesta ole tarvinnut kärsiä, - ettei moittimista ole, verrattuna esimerkiksi viimme jouluun. Niin ettei ne muista tutut niinkään, - (en tarkoita kotia koska tiedän että parhain on vielä tulematta) – kuin tuntemattomat. Kerroitte vähän niistä tuloista, se on muuten kiitettävä asia että on myymistä, - ja se taas todistaa sitä että on vietetty monet hikiset päivät – aamusta iltaan töiden kimpussa. ”Elämä on taistelua kehdosta hautaan asti” , sanoo vanha sanan lasku. No niin voikaa parhaiten hyvää onnea kohta alkavalle vuodelle.

Monin Parhain terveisin Poikanne

Kommentteja

Anna kommentteja tarinaan tänne….

Esko Tähtisen kirje äidille 31.12.1942

  • Kuka kertoi: Harri Tähtinen
  • Milloin kertoi:
  • Missä kertoi:
  • Kenelle kertoi: Erkki Joensuulle
  • Ensimmäinen kirjoittaja:

Kenttäpostia 23.1.43
Kirjeessä osoite: Rouva Fiina Tähtinen, Evijärvi Saukko
Läh: Alik. Tähtinen E 5Kpk. 7808
Kaukolle Koitahan lähettää minulle vaikka sankasiteet – taikka sitten rotanloukut aivan ensitilassa jos niitä on saanissa.

Aattoiltana
Äiti hyvä!

Vietämme vuoden viimmeisen päivän iltatunteja -. Kiitän kirjeestänne jonka sain juuri, - kirjeenne olikin niin kaunis ja liikuttava, - pojan luettavaksi, että ajattelin vastata heti.

Myöskin kiitos paketista joka tuli pyhäiltana, se oli aivan tarpeeksi hyvä, sen parempaa ei nykyaikana paketin tarvitse olla.

Niin vielä vähän joulusta, - se kului oikein hyvin näihin oloihin verrattuna , kaikkea oli niin yltäkyllin, - jotta ulkonaisestikin näkyi että vietämme juhlaa. Joulu kului hyvin rauhallisesti näin sodan kannalta katsoen – aattoiltaan kätkeytyi aivan samanlainen tunne kuin ennen lapsena kotona, - johtuen tietenkin siitä kun on tottunut jo tyytymään siihen mitä annetaan eikä ainoastaan siihen mitä itse voisi järjestää. Vuosi on tosin vierähtänyt – ja oikeastaan näin jälkeenpäin katsoen hyvinkin äkkiä, - en tiedä mistä johtuu, että se näinkin äkkiää, vuolaan virran tavoin on ohi kiitänyt. Johtuen kait siitä että mielessä potee aina jonkinlainen odotuksen henki – ja silloin pysyy ihminen kuin paikallaan, eikä huomaa ajan kiitoa eteenpäin.

Hyvin muistuu viimme vuoden tämä ilta, - olimme silloin Syvärin kaupungissa. Valvoinkin silloin koko yön, oli hitonmoinen pakkanen, ja minun ryhmälläni vartio, - ja jouduin aina vaihtamaan vartion joka kahden tunnin pää.

Niin lyhyeksi se käy tuo nuoruus aika kun sitä oikein ajattelee. Ei ihme jos täällä käy hyvinkin lyhyeksi, kun tietää ettei tämän kolmen vuoden aikana ole tullut mitään joka viitoittaisi yhtää suuntaviivojakaan siihen suuntaan, miksi aikaa tulevan elämänsä järjestää. Vaikka sitä niin paljon herääkin ajatuksia eri suuntiin, - mutta mitä vaikuttaa jollei niitä pääse suorittamaan ja kokeilemaan. Näin vuoden vaihtuessa tulee katsoneeksi jälkeensä aivan kuin huomaamatta ja kertailee kuluneita tapahtumia, - todeta vain kai sen ”ettei niin hyvin ettei paremminkin” mutta ”ei myöskään niin huonosti ettei huonomminkin” – olisi voinut käydä. Kiitollisuus olisi suurempikin jokaisella, - mitä tulemme sitä ansaitsemaan sitä kohtaan jolle kiitollisuus kuuluu.

Vuosi alkaa jälleen, - mitä tuopi se tullessaan? Paljon odotetaan ja toivotaan, ja enemmän hyvää kuin pahaa, tuovan sen mukanaa.

Yksi toivomus täyttää varmaankin tänäkin iltana useamman mielet – se on rauha. Paljon puhuttu – mutta joka tuntuu kuitenkin siltä kuin olisi se jokin yliluonnollinen ilmestys maailman kansoille. Pahuus tuntuu kuin juurtuneen kiinni jokaiseen yksilöön, taikka sitten niihin jotka kansojen kohtaloita johtaa.

No niin ehkä lopetan tähän – joka onkin viimmeinen kirjeeni taasen tältä vuodelta, montahan niitä on tainnutkin jo vuoden mittaan kertyä.
Onnea alkavalle vuodelle ja kiitos kaikesta hyväksi tulleesta vuoden aikana.

Terveisin Esko.

Kommentteja
Anna kommentteja tarinaan tänne….

Kirjoita uuden tarinan otsikko tähän, nykyisen tekstin tilalle

  • Kuka kertoi:
  • Milloin kertoi:
  • Missä kertoi:
  • Kenelle kertoi:
  • Ensimmäinen kirjoittaja, paina painiketta ”lisää allekirjoitus”

Kirjoita tähän itse tarina. Käytä tarpeen mukaan alaotsikoita H2 ja H3

Kommentteja
Anna kommentteja tarinaan tänne….

.

Takaisin Alkusivulle

.

Kirjoita uuden tarinan otsikko tähän, nykyisen tekstin tilalle

  • Kuka kertoi:
  • Milloin kertoi:
  • Missä kertoi:
  • Kenelle kertoi:
  • Ensimmäinen kirjoittaja, paina painiketta ”lisää allekirjoitus”

Kirjoita tähän itse tarina. Käytä tarpeen mukaan alaotsikoita H2 ja H3

Kommentteja
Anna kommentteja tarinaan tänne….
pitajat/evijarvi/aikakausista.txt · Viimeksi muutettu: 2018/09/06 14:09 / Sauli Joensuu